maanantai 22. helmikuuta 2010

Puolivälissä.

Nyt on herkuttoman helmikuun puoliväli ohitettu ja multa onkin kyselty, että kuinka on mennyt. No niin...täytyy myöntää, että hyvin ei ole mennyt. Olen aika pettynyt itseeni ja sen takia ajoittain on ollut todella huonot fiilikset. 

Ensimmäisestä viikosta raportoinkin jo tänne, mutta tasan viikko sitten minulla oli erittäin huono päivä. Sain huonoja uutisia monelta taholta ja seuraavan päivän suuri ja vaikea tentti pelotti. :( Sorruin sitten syömään ehkä vajaan 100gr karkkia ja yhden laskiaispullan. :( Ei kuulosta pahalta ja eihän tuo määrä itse asiassa sitä olekaan, mutta kysymys onkin siitä että olen todella pettynyt itseeni. Eniten pettymystä vielä lisää se, että ne karkit olivat tosi kovia (niiden kuuluisi olla pehmeitä oikeasti!) ja toisekseen se laskiaispulla oli ihan hirveä. Eli turpaan tuli kahdesti. 

 Sienna Miller

Nyt olisi tätä kuukautta jäljellä enää viikko, mutta eipä yhtään tee mieli syödä karkkia ensi kuussa, sen verran kitkerä maku jäi tuosta epäonnistumisesta. Tekisi mieli rangaista itseäni ja pitää toinenkin karkiton kuukausi. Muutenkin koko aihe (siis karkit ja muut herkut) ahdistavat hirveästi...Ahdistus johtuu varmaan pitkälti siitä, että parin kuukauden päästä pitäisi olla bikinikunnossa, jossa en todellakaan ole. Pari postausta sitten jaksoinkin vielä fiilistellä uusien bikinien ostoa, mutta nyt jo pelkkä ajatuskin hirvittää. Toppatakki on kiva kun se piilottaa kaiken! 

Kun tässä kerran nyt tilitetään, niin kerrotaan nyt vielä loppuun, että luulin jo oikeasti olevani aikuinen, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Mutta en vaan voi mitään, että tuntuu pahalta kun kaveripiirissäni minua hoikemmat ja treenatummat tytöt treenaavat täysillä ja laskevat kaloreita...Ja mä laitan silti juustoa ja meetvurstia leivän päälle :( Luulin olevani normaalipainoinen ja hyvässä kunnossa, mutta taisi olla väärä luulo. Harmittaa kun ei pääse uloskaan juoksemaan kun lunta tulee taivaan täydeltä. :( 

Kuva.  

4 kommenttia:

  1. Ehkä olet nyt vähän liian ankara itsellesi. *hali* Itsellenikin voisi käydä noin mutta ei se itsensä vihaaminen auta. Rakastetaan mielummin! :)
    Tutulta kuulostavat muutkin ajatuksesi.. mustakin tuntuu etten kai vain yksinkertaisesti pääse rantakuntoon ilman ärtymystä ja nälän näkemistä, siis ilman hirveää rääkkiä. Mietin jo että onko se oikeasti sen arvoista..

    VastaaPoista
  2. Maria,

    Kiitos ihanasta kommentistasi! <3 :) Olet kyllä oikeassa ettei se vihaaminen auta. Se vaan tuntuu olevan usein helpompaa kuin rakastaminen. Ja on totta, että usein nuo keinot rantakuntoon pääsemiseen ovat aika kyseenalaisia eikä niissä ole järkeä. :o

    VastaaPoista
  3. Oi, minullakin tuli tunne että olet tosiaan hieman liian ankara itsellesi! En oikein osaa sanoa mitään muuta. Toivotan hyvää mieltä jatkoon, ja tasapainoa tsemppailuun!

    VastaaPoista
  4. Linnea,

    Mä olen aina ollut ankara itselleni ja tulen varmaan aina olemaankin. Yleensä se on vain rajoittunut lähinnä kouluun ja silleen..Kiitos tsempeistä kovasti! :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)