keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Häähumua!

Olen jo pienestä pitäen ihaillut prinsessoja ja ennen kaikkea piirtänyt kuvia prinssesoista yhteensä enemmän kuin monta. Niinpä kiljahdinkin onnesta kun sain viime vuoden puolella lukea, että naapurimaamme Victoria menee naimisiin. Miksei Suomessa ole kuninkaallisia?! Toki ruotsalaiset veronmaksajat saavat tuostakin huvista pulittaa pitkän pennin, mutta mitä sitten..Kaikkea ei vaan voi mitata rahassa! Odotan jo niin innolla kuinka upeista kuvista pääsemmäkään nauttimaan!



Oma ystäväpiirini ei ole vielä innostunut menemään naimisiin, joten vielä odotakin niitä kesiä kun häitä on lähes joka viikonloppu. Ja minulle se käy, sillä mikä voisi olla ihanampaa kuin juhlistaa toisten rakkautta! Ja toisekseen, minusta on ihania keksiä lahjoja, hih. Ensi kesänä olisi kyllä yhden ystävän häät, mutta minua ei ole kutsuttu. Kumma juttu..



Jossain määrin minua kuitenkin ärsyttää se, että heti jos mainitseekin sanan häät, niin ollaan kyselemässä että olet naimisiin menossa vai. Tai sitten sanotaan, ettei taida olla sinun kohdallasi vielä ihan ajankohtaista. Tai jotain muuta mun mielestä tosi tahditonta. Se, että tykkään kaikesta häihin liittyvästä ei kai suoraan tarkoita, että olen menossa naimisiin? Kai sitä saa ihminen haaveilla? En sitä nyt kuitenkaan ihan joka päivä harrasta, joka toinen vaan, hih. 



Toinen mikä minua ärsyttää vielä edellistäkin enemmän on se, että kun menee naimisiin niin pitää olla tietyn ikäinen. Jos haluat mennä naimisiin 19-vuotiaana, niin mikäs siinä. Ei se ikä ole todellakaan kaikki kaikessa. Joku 19-vuotias saattaa olla paljon kypsempi kuin moni 30-vuotias. Ja miksi muutenkin se 25 vuotta tuntuu olevan joku maaginen raja? Sitä ennen jos menet naimisiin, niin taustalla pudistellaan päätä, että eroon päädytään. Jos taas häitä ei kuulu 30 ikävuoteen mennessä, olet automaattisesti lähes vanhapiika. Ei se ikä mitään takaa, vaan se parisuhteen laatu..





Itse en vain tätä ymmärrä. Ehkä 19-vuotias ei ole nähnyt vielä kaikkea, mutta mitä sitten? Ei kai tarkoitus olekaan kerryttää elämänkokemusta, vaan rakkautta. Itse ainakin tiedän sen, että jos joskus naimisiin menen, niin menen rakkauden tähden ja sen, että tiedän oikean olevan siinä edessä. Kuulostakoonkin kliseiseltä. Ihan sama olenko 22 tai 42. Typerää odottaa jotain maagista rajaa ja sen jälkeen on lähes "pakko" sanoa tahdon. Tai toinen esimerkki on se, että jos pari on seurustellut vaikka viisi vuotta, niin sen jälkeen aletaan automaattisesti vihjailemaan, että joko olisi aika..Mistä ihmeestä näitä lukuja oikein revitään? Ja mitä se muille kuuluu, milloin pari menee naimisiin? He siinä sen tahdon sanovat, eivätkä sukulaiset ja ystävät.

Kuva, kuvat.

2 kommenttia:

  1. Olemme seurustelleet muutamia vuosia poikaystävän kanssa ja on se kieltämättä ahdistavaa kun muut odottavat meidän häitä enemmän kuin me itse. Tulee suoraansanottuna tyhmä fiilis itelle et aivan ku olis nyt joku pakko, muuten ois epäonnistunut ihminen tms..

    VastaaPoista
  2. V,

    Niin totta! :) Juuri tuota yritinkin sanoa, että tuntuu ihan epäonnistuneelta, jos nyt sattuu haluamaan seurustella ensin muutaman vuoden.

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)