lauantai 26. joulukuuta 2009

Ne lahjat.

Silloin kun aloitin kirjoittamaan tätä uutta blogia, niin päätin että kirjoitan tätä pelkästään positiivisella asenteella. Pakko kuitenkin myöntää, ettei tämä todellakaan ollut se kaikista positiivisin joulu. Kaikki alkoi siitä kun poikaystävälle nousi kuume aaton aattona ja lähes kaikki viime hetken valmistelut kaatuivat minun niskaani. Tein sitten valmisteluja lähemmäs 13h ja kun tein rosollia illalla, niin välillä piti pitää silmiä kiinni, kun väsytti niin. Kaiken kaikkiaan mä taidan olla vähän semmoinen, että kun odotan jotain liikaa, niin sitten tulee pettymyksiä. Ei pitäisi odottaa koskaan mitään. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa! 

Sain kuitenkin kaikesta huolimatta ihania lahjoja, joista jaksoin kuvata vain osan. Nyt tajusin vihdoin, että isäni ostaa aina tuiki tarpeellisia käyttöjuttuja minulle (kuten nyt autoiluhanskat) ja äitini taas iki-ihania "höpö"-juttuja. :) Miten niin Pentikin lampunjalka on höpö-juttu? Kiitos lahjoista kaikille tasapuolisesti!






Todella hyvällä tuurilla sain kolme Iittalan Kivi-tuikkua purppuranvärisenä. Yksi poikaystävän siskolta ja kaksi ystävältä. 



Edelleen todella hyvällä tuurilla sain vedensinisen Mariskoolin äidiltäni. Minulla on siis jo ennestään yksi samanvärinen. Mustikansinisen Mariskoolin sain puolestaan kummeiltani.



Ihana kynttiläpidike. Tiedän, että tämä on Ruotsista.. ;)



Ihanat Pentikin enkeli-kuvioiset käsipyyhkeet.



Ihana Pentikin ISO torkkupeitto, joka 100% villaa. Tätä rakastan!

 

Ihanat polveen asti ulottuvat töppöset sain poikaystävän äidiltä. Se on jostain kuullut, että mä palelen. Noi koiran karvat eivät kyllä kuulu samaan sarjaan. 
 
 

Isovanhemmiltani sain Pentikin ison kirkkaan tarjoiluvadin, joka tuli tosi tarpeeseen. Myös pannun alustoista on aina puutetta.



Edelleen isovanhemmiltani on Pentikin ihana uunivuoka. Sanoinkin poikaystävälle, että tämän söpöläisen takia kannattaisi melkein jo ryhtyä sinkuksi.



Poikaystävältä sain sykemittarin. Tämänhän voisi toki ottaa hieman niin, että pitäisikö lenkillä muka mennä lujempaa...Heh. Tämä pääsee käyttöön sitten joskus keväällä. 

 

Se ihana Pentikin lampun jalka. Katsokaa nyt kun se on kaunis! Varjostimen käyn itse ostamassa. 
 
 

Sain isovanhemmiltani myös Kotiruoka-keittokirjan, joka on perinteikäs. Myös äidilläni on sama, joskin 20 vuotta vanhempi painos. 



Semmoisia. Miten teitä lahjottiin?

2 kommenttia:

Kiitos kun kommentoit, piristit päivääni! :)